Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Carpe Diem


     

Carpe Diem, evm-suku
Virallinen nimi: Carpe Diem Lempinimi: Karo
Rotu: Welsh mountain (A) Väri: Kärpäskimo
Säkäkorkeus: 120cm Merkit: -
Syntymäaika: 8.6.2011, 4v Sukupuoli: Tamma
Syntymämaa: - Omistaja: Verna, VRL-14169
Painotus: Yleispainotus Kasvattaja: Verna, evm
Rekisteritunnus: VH15-024-0179 Koulutustaso: Ko HeA/Re 90cm/Me 70cm
Ex-omistaja: - Hoitaja: Otetaan

Karo palkittiin Estevarsojen laatuarvostelussa 20.10.2015 EV-II palkinnolla pistein 6,5 - 10 - 1 - 1 - 4 - 1 = 23,5p / EV-II


Luonne


Karosta voisi saada ulkonäön perusteella vaikutelman, että se on kiltti ja suloinen poni, mutta nämä sanat eivät kuvaa sitä ollenkaan. Paitsi jos puhutaan vastakohdista. Karo on nimittäin ilkikurinen ja herkästi karkaileva pikkutamma, joka ei kaihda keinoja päästäkseen karkuun. Varo siis etteivät hampaanjäljet löydy takamuksestasi.

Hoitaessa Karo hyörii ja pyörii ympäriinsä kuin tuuliviiri, joten se on syytä sitoa käytävälle kiinni molemmilta puolilta. Harjaamisesta tamma selvästi nauttii, mutta paikallaan seisomiseen ja nukkumiseen ei Karolla tahdo juurikaan jäädä aikaa. Hoitajan jokainen tasku nimittäin täytyy tutkia, jos sinne pohjalle olisi vaikka porkkananpala jäänyt. Varusteet menevät tammalle oikein nätisti, vaikka joskus Karo saattaakin vähän heitellä päätään suitsien laitossa. Satulointikin sujuu ongelmitta, vatsa ainoastaan pullistuu kuin ilmapallo vyötä kiristäessä. Mutta kunhan muistaa kiristää vyön ennen selkään nousua, niin kaikki on OK.

Maastossa Karo muuttuu kiltiksi ja nöyräksi, joten maastokaverina se on mitä parhain. Erityisesti uimista poni rakastaa yli kaiken, ja saattaa järven näkyessä ryöstäytyä käsistä päästäkseen uimaan. Esteilläkin Karo vähän rauhoittuu, luultavasti siksi että tamma rakastaa esteitä ja silliin sillä ei jää aikaa kiukutteluun. Kouluvääntö on Karosta ehdottomasti se tylsin asia mitä maa päällään kantaa, ja jo tyhjälle kentälle taluttaessa poni alkaa hermostua. Lopputulos on yleensä se, että ratsastaja makaa kentän pohjassa nenä verta vuotaen, ja Karo laukkaa innoissaan karkuun. Ottakaa poni kiinni!


Jälkeläiset


Carpe Diem ottaa vastaan puhtaita WelshA oreja.

o/t. Hevosen nimi > VH00-000-0000 > s.00.00.0000 > Isän nimi > om. VRL-00000

o/t. Hevosen nimi > VH00-000-0000 > s.00.00.0000 > Isän nimi > om. VRL-00000

o/t. Hevosen nimi > VH00-000-0000 > s.00.00.0000 > Isän nimi > om. VRL-00000


Suku


Carpe Diemillä on evm-suku.

Katso sukuselvitys.


Kisakalenteri


Vain sijoitukset merkitään!

Voittosumma 1100 v€

Päivä Järjestäjä Laji Luokka Sijoitus
23.10.2015 Hietarinne Runo 80cm 1/?
23.10.2015 Hietarinne Koulu Helppo A 2/20
31.10.2015 Koskimäki Koulu Helppo A 1/45
29.11.2015 Zodiac Stables Koulu Helppo A 2/25
         
         
         
         
         
         


Päiväkirja


Kirjoittanut Verna

Varjot pitenevät kentän ylle,
päivä hämärtyy iltaan.
Oon varma, saan ruusukkeen hyllylle,
kimo poni odottaa innoissaan.
Lähtömerkki kajahtaa, matkaan!

Poni reippaasti kiihdyttää askeltaan,
hahmo selässä sen on innoissaan.
Poni kuulee mitä sille sanotaan,
"Laukkaa, anna mennä vaan!"
Tämä me tahdotaan voittaa.

Suuri okseri ponia lähestyy,
arvaat varmaan kuinka siinä käy?
Poni vaudista äkkiä pysähtyy,
ei ratsastajaa missään näy.
Kukkaruukun syytä kaikki.

Ponin mieli on saaliseläimen,
ei se sitä muuttaa voi.
Oli kukkaruukku peto hirmuinen,
kävi ratsastajalle nyt noin.
Makaa mullassa kentän.

Nousee esteen takaa tumma hahmo,
poni kauhusta kiljahtaa.
Täyttä laukkaa lähtee poni karkuun,
ratsastaja tuhahtaa:
"On tuo Carpe Diem aika pelkuri, kun kukkaa noin säikähti..."

 

 

31.10 2015 • Maastoestevalmennus 70 cm • Valmentaja Nikki Ferrari • 450 sanaa

Verna ja hänen kaunis welshponinsa Carpe Diem lämmittelivät itsenäisesti kentällä viittä vaille kuusi illalla, kuten olimme sopineetkin. Nojasin kentän aitaan ja katselin ratsukon työskentelyä. Kaksikko sopi hyvin yhteen, Karo kuunteli ratsastajansa apuja, joskin välillä vähän vänkäsi vastaan. Verna oli kertonut, ettei kouluratsastus ollut Karon suosikkipuuhaa, mutta se viihtyi maastossa ja esteillä, joten Karo käyttäytyisi varmasti oikein hyvin maastoesteillä. Huomautin yhdessä vaiheessa, että Verna nojasi eteenpäin liikaa, mutta muuten hän ratsasti ponilla oikein hienosti. Kuuden maissa suuntasimme maastorataa kohti. “Radalla on muutama 75-senttinen, mutta niitä ei tarvitse hypätä. Ellet tietysti halua”, kerroin, hölkäten Karon rinnalla kohti maastorataa. Ulkona alkoi olla hämärää, mutta kaupungissa kun oltiin, niin olihan metsässäkin tietysti valoja. Eikä Los Angelesissa nyt niiiin pimeää ollut vielä tähän aikaan. Jos ei muuta, niin minä ja hiukseni toimisimme kompassina.

Welshponi ratsastajineen jäi seisomaan vähän matkan päähän ensimmäisestä esteestä, Karon pärskähtäessä vähän malttamattomana. Annoin kaksikolle luvan lähteä esteille, Vernan joutuessa pidättelemään poniaan, kun se lähti vähän liian innokkaasti esteille. Muutaman hypyn jälkeen Karo kuitenkin rauhoittui, ja Verna saattoi keskittyä vähän enemmän ponin ohjaamiseen sekä itseensä. Välillä jouduin huomauttamaan Vernasta milloin jalkojen ja milloin käsien asennosta, mutta pääasiassa Verna ratsasti oikein moitteettomasti. Poniaan ratsastaja joutui kuitenkin välillä pidättelemään, Karo kun tuntui todella pitävän esteistä. Se ei temppuillut, mutta välillä se vain oli liian innoissaan. Verna ratsasti 75-senttisten ohitse, haluten keskittyä saamaan Karon toimimaan virheettömästi 70-senttisillä. Yhdessä välissä Karo kuitenkin säikähti ja otti hurjan sivuloikan, tipauttaen Vernan satulastaan. Nappasin ensin ponin kiinni, ettei se karkaisi, ja hölkkäsin sitten katsomaan Vernaa, joka oli jo noussut jaloilleen ja pudisteli hiekkaa vaatteiltaan, vakuutellen olevansa ihan kunnossa. Urheasti nainen nousikin takaisin selkään ja jatkoi rataa. Silmäkulmastani olin kuitenkin näkevinäni varjon, joka ei ollut ihan normaali. “Pysähdy hetkeksi”, kehotin Vernaa, joka teki kuten pyysin, katsellen sitten kummastellen minua. Kävin ratsukon viereen seisomaan, ja katselimme Vernan kanssa metsikköä.

“Hui, näitkö sinäkin tuon?” Verna kysyi yhtäkkiä. Nyökkäsin naiselle ja vastasin nähneeni varjon jo pyytäessäni Vernaa pysähtymään. Päätimme yhteistuumin ratsastaa radan kuitenkin loppuun. Pidin vähän väliä silmällä metsikköä, mutta en nähnyt varjoa uudestaan. Varjo painui lopulta unohduksiin, kun seurasin yhteensopivan ratsukon erinomaista työskentelyä. Karokin vaikutti taas rauhalliselta, kuten ennen säikähdystään. Pieniä virheitä oli vähän väliä, mutta nekin vähenivät huomattavasti loppua kohden. Lopussa Verna jopa uskaltautui yhdelle 75-senttiselle, jonka Karo kuitenkin kielsi. “Parempi, ettei odoteta liikoja”, nainen hymyillen totesi, Karo kun oli hypännyt kuitenkin oikein hyvän radan. Kimon karva oli vähän tummentunut hiestä, ja Vernakin tuntui olevan vähän puhki, joten lähdimme suuntaamaan takaisin tallille. Matkalla näimme kuitenkin uudestaan sen saman varjon, joka oli vilahtanut silmäkulmasta aiemminkin. Olin näkevinäni silmäparinkin pimeydessä, mikä sai minut automaattisesti kiristämään askelianikin. Ponikin steppaili hermostuneesti, eikä sen ratsastajakaan ollut mitenkään levollisen näköinen. Palasimme pikapikaa takaisin tallille. Verna jäähdytteli kentällä hetken ja vei Karon vielä talliin hoidettavaksi, ennen kuin lähtö kotiin olisi paikallaan.

 

Estevalmennus - 12.12.2015 - Verna ja Carpe Diem - Kirjoittanut Saippua

Sisään maneesiin kävelikin jo Verna Karoa taluttaen. Verna nousi selkään. He lämmittelivät, ja menivät pari kavalettiakin näin ihan aluksi. Kun Verna oli saanut lämmiteltyä, he menivät pari 60-senttistä. Karo oli tosi innokas, ja hyvin heillä meni. Vaikka Verna joutuikin pidättelemään ponia vähäsen. Seuraavaksi kokosin pari 70 senttistä pystyä, ja ratsukko hyppäsikin sen vaivattomasti, vaikka Vernalla lähti tasapaino hiukkasen laskeutuessa ja jalustin lähti jalasta, mutta ei muuta. Kokosin ratsukon treenatessa 60 senttisen okserin. 
-Hyvin menee Verna! Tarkkaile tasapainoasi! Kokosin tänne yhden okserin, voittekin mennä senkin, huikkasin Vernalle. Verna nyökkäsi ja ohjasi Karon okserille, ja ratsukko hyppäsi sen mallikkaasti. He ottivat vähäksi aikaa käyntiä, kun purin esteet, ja tein ripeästi 90 senttisen pystyesteen. He hyppäsivät sitäkin sillä välin kun tein yhden sarjaesteen, se oli tälläkertaa 80 senttinen. Tein pystyesteen ja sarjaesteen välille myös pienen 40 senttisen pystyn. Verna nosti laukan, ja he lähtivät menemään kohti pientä rataa. Pystyeste meni hyvin, vaikka taas Karoa joutui vähän pidätellä. 40 senttinen meni kuin vettä vaan. Sarjalla Vernan tasapaino taas horjahteli. Pienen ratasen jälkeen ratsukko meni vaan ravia, kun minä purin pystyesteet pois. Jätin sarjan.
-Noniin, voit mennä tuon sarjan sitten sen jälkeen kun olen sitä vähän korottanut. Pidä huolta tasapainosta, mutta muista myös pidätellä ponia! Sanoin kävellen sarjalle, jolloin nostin sen 90 senttiseksi. Verna lähti laukalla sarjalle, ja he hyppäsivät sen hyvin. Verna osasi pidätellä Karoa ja piti tasapainon varsin hyvänä.
-Noniin, sitten loppuverkat, kiitokset, kehut ja ratsailta, sanoin Vernalle.


Copyrights


Hevosen kuvat ©Ransu.kuvat.fi

Tekstit ©Verna

 

 

-Virtuaalihevonen-

©2019 layout1 - suntuubi.com